Järkevän ja tasapainoisen rahankäytön opettelu hyödyttää lasta koko hänen elämänsä ajan. Rahasta voi kuitenkin joskus olla hieman hankala puhua. Miten opettaa lapselle rahankäyttöä koskevat taidot, jotka auttavat häntä saavuttamaan vakaan talouden tulevaisuudessa?
Rahan merkityksen ymmärtäminen alkaa jo yllättävän nuorena. Nykyään lapset näkevät jo pienestä pitäen mainoksia ja oppivat vähitellen yhdistämään asioita keskenään. Esimerkiksi sen, että lelujen ostamiseksi tarvitaan rahaa. Myös vertaileminen alkaa jo päiväkodissa, kun lapsi näkee, millaisia leluja toisilla on.
Koulussa lapsille opetetaan kyllä matematiikkaa, mutta raha on muutakin kuin plus- ja miinuslaskuja. Siksi onkin hyvä kertoa lapselle jo varhain, mitä raha on, miten se toimii ja mistä sitä saa. On myös täysin järkevää kertoa avoimesti, jos joskus rahasta on tiukempaa. Avoimuus ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki aikuisten huolet täytyy heittää lapsen niskaan, vaan lapsen iän ja ymmärryksen mukaisesti kertoa perheen realistinen taloudellinen tilanne. Vaikka rahatilanne olisi tällä hetkellä hyvä, lapselle on hyvä opettaa, että raha ei ole koskaan itsestäänselvyys.
Uhkailu, pelottelu, syyllistäminen tai raha-asioista puhuminen negatiiviseen sävyyn ei varmasti tuota haluttua lopputulosta. Raha-asiat kannattaa sen sijaan opettaa positiivisella mielellä ja aina lapsen ikä ja tilanne tarkasti huomioiden.
Raha on nykyään hieman abstrakti käsite, sillä käteisen käyttö alkaa olla harvinaista. Selitä lapselle, että rahaa on monessa eri muodossa. Kun kerrot selkeästi, mistä raha tulee vanhempien tilille, lapsi oppii ymmärtämään työnteon tärkeyden ja tajuaa, ettei rahaa ilmesty käyttöön tyhjästä. Rahankäyttöä voi opettaa pelien ja leikkien avulla, sekä aivan käytännössä esimerkiksi kauppareissuilla.
Viikkoraha voi olla hyvä keino opettaa lapselle käytännössä, että rahan ansaitsemiseksi täytyy nähdä vaivaa. Lapsen iän ja kehityksen huomioonottaen lapselle voi antaa esimerkiksi pieniä kotitöitä, joiden avulla ansaitsee hieman viikkorahaa. Kaupassa voi sitten yhdessä miettiä, mitä kyseisellä summalla pystyy ostamaan.
Opeta lapselle, että rahaa kannattaa aina olla hieman säästössä. Jos lapsi esimerkiksi saa rahaa sukulaisilta, pistäkää yhdessä osa summasta säästöön. Koska käteinen on nykyään vähemmän käytössä, lapsen kanssa voi katsoa tilitietoja, joista rahasumman näkee käytännössä mustaa valkoisella.
Yksi keino opettaa säästämistä on johonkin lapsen haluamaan asiaan, esimerkiksi tiettyyn leluun tai peliin, säästäminen. Lapsi oppii, että hankintojen eteen täytyy nähdä vaivaa ja että siinä saattaa kestää oma aikansa. Kun lapsi on itse säästänyt vaikkapa edes osan rahoista johonkin hänelle mieluiseen asiaan, sen saaminen tuntuu varmasti lapsesta todella hyvältä ja opetus jää mieleen pitkäksi aikaa.
Maltti on valttia lähes kaikessa, mutta varsinkin raha-asioissa. Opeta lasta vertailemaan tuotteiden hintoja. Miksi joku asia on kalliimpi kuin joku toinen? Tuleeko hinta laadusta, brändistä vai suosiosta?
Uutuustuotteet ovat usein kalliita, ja hinta laskee, kun malttaa hieman odottaa. Kannattaako esimerkiksi ostaa uunituore kännykkäuutuus, vaikka edellinen malli on aivan yhtä hyvä ja lisäksi joskus huomattavastikin edullisempi?
Kun lapsi kasvaa, tietotaitoa voi iän myötä jatkuvasti lisätä. Esimerkiksi pikavippien riskit on hyvä kertoa konkreettisesti, jotta lapsi oppii ymmärtämään, ettei luotto ole helppoa ja ilmaista rahaa, vaan maksun siirtämistä myöhemmäksi korkojen kera.
Lapsen kasvaessa teini-ikäiseksi ja nuoreksi aikuiseksi, hänen täytyy oppia olemaan vastuussa omasta rahankäytöstään ja tehdä itsenäisiä päätöksiä. Vaikka päätökset olisivat vanhemman mielestä joskus hieman huonoja, virheitäkin täytyy tehdä, sillä niistä oppii. Viikkoraha on tähänkin hyvä opetusmenetelmä; kun summa pysyy samana kuukaudesta toiseen, lapsi oppii säästämisen ja pitkämielisyyden tärkeyden. Jos rahat loppuvat kesken ja lapsi jää ilman jotain, mitä olisi halunnut, läksy pysyy varmasti mielessä pitkään.
Vastuuseen kuuluu myös sen oppiminen, että raha ei määrittele ihmistä. Raha on vain väline asioiden hankkimiseksi, ja vaikka se helpottaa elämää, se ei ole ihmisen arvon eikä onnellisuuden mittari. Tämän opin ymmärtäminen auttaa lasta tekemään järkeviä päätöksiä ja suhtautumaan talouteensa tasapainoisesti koko hänen elämänsä ajan.